SAMU - Salon historiallinen museo

Tutustu museokohteisiin

Viitankruunu

Muinaisjäännökset Salossa

Salon lukuisista muinaisjäännöksistä voi tutustua vaikkapa seuraaviin muinaispolkuihin:

Halikko, Rikalan muinaispolku

Muurla, Koivumäen muinaispolku

Tutustu koko Suomen muinaispolkuihin

Muita muinaisjäännöksiä Salossa:
Huomaathan, että osa kohteista sijaitsee yksityismaalla, jolloin vierailuun on hyvä olla maanomistajan lupa. Muinaisjäännökset on suojeltu muinaismuistolailla.

Halikko Haukkamäki, hautapaikka pronssikausi
Haukkamäki sijaitsee 6,5 km Halikon kirkosta lounaaseen, Meisalan kylässä, Halikonlahden länsipuolella, n. 60 m merenpinnan yläpuolella. Kohteen länsipuolella aukeaa Purilanjokilaakso.
Meisalan Purilan Haukkamäki sijaitsee Purilanjoen länsipuolella. Haukkamäki on jyrkkäseinäinen ja korkea, mäntyä kasvava, kallioinen mäki, jonka korkeimmalla kohdalla, tasaisella laella sijaitsee kaksi suurta pronssikautista röykkiötä. Röykkiöt sijaitsevat mäen laen länsireunalla. Mäeltä on laajat näkymät Purilanjokilaaksoon.

Halikko Kirkkomäki, hautapaikka, rautakausi
Halikon Kirkkomäen kalmisto alue sijaitsee P.Birgitan kirkon ja kellotapulin välittömässä läheisyydessä, Halikonjoen itäpuolella. Kirkkomäki kuuluu maisemallisesti samaan kokonaisuuteen Rikalanmäen ja Kihistenmäen kanssa. Kirkkomäki on nykyisin hautausmaana, mikä tarkoittanee sitä, että polttokenttäkalmisto ja mahdollinen asuinpaikka ovat suurelta osin tuhoutuneet.

Halikko Pihko, kuppikivet, rautakausi
Kaakanmäen eteläpuolisella peltoaukealla sijaitsee pienialainen peltojen ympäröimä kalliopaljastuma, jonka korkeimmalla kohdalla on noin 21 uhrikuppia. Uhrikuppien halkaisija vaihtelee 4-10 cm välillä ja syvyys on noin 1-4 cm välillä. Pihkon kuppikivi on merkitty oranssilla mj-kyltillä.
Kuppikivi 1:stä noin parikymmentä metriä länteen sijaitsevan korkean kalliopaljastuman eteläreunassa on kaksi matalaa mutta selkeää kuppia.

Halikko Puotila, muinaisjäännösryhmä, rautakausi
Puotilan tila sijaitsee Kihistenmäen pohjoisosassa, Halikonjoen länsipuolella 800 metrin päässä Halikon kirkosta länteen. Halikon kiinteiden muinaisjäännösten inventoinnin yhteydessä tarkastetusta paikasta löytyi ilmeisen laaja rautakautinen asuinpaikka ja ainakin 4 kuppikalliota.

Halikko Munismäki, kuppikivi, rautakausi
Munismäen muinaisjäännösalue sijaitsee Märystä Vässilään vievän paikallistien mutkassa 600 metriä Riihikankareesta eteläkaakkoon. Mäntyä kasvavan saarekkeen etelälaidan kalliopaljastumassa on runsaasti kuppeja.
Asuinpaikkamateriaalia on löytynyt mäen pohjoisosasta. Mäeltä on löytynyt lisäksi arabialaisen hopearahan kappale.

Halikko Rikala, Kylämäki ja kalmistoalue, rautakausi
Rikala on osa Halikonjokilaakson arvokasta maisema-aluetta. Hoitokohteena on Rikalanmäen pitkänomainen harjanne, jonka vanhimmat löydöt ovat myöhäiseltä kivikaudelta. Tärkeimmät Rikalan muinaisjäännöksistä ovat kuitenkin rautakautisia kalmistoja: polttokenttäkalmisto on peräisin merovingiajalta (550-800 jKr.) ja kuuluisa Rikalan ruumiskalmisto ajoittuu myöhäiselle viikinkiajalle ja ristiretkiajalle (n. 1000-1200 jKr.). Ruumiskalmistossa on tutkittu noin 50 hautausta, joista monet ovat olleet runsaslöytöisiä. Ne ovat sisältäneet mm. useita miekkoja. Rikalanmäellä on seitsemän Halikon kunnan pystyttämää opastaulua, joissa kerrotaan alueen menneisyydestä. Vanhoista kulttuurikasveista paikalla on todettu mm. ahdekaura (Avenula pratensis), sikoangervo (Filipendula vulgaris), pölkkyruoho (Arabis glabra) ja kangasajuruoho (Thymus serpyllum).

Halikko Rikalan linnavuori, rautakausi
Linnavuori sijaitsee 1,5 km Halikon kirkosta lounaaseen, Hirvikallion kylän alueella, Halikonjoen länsipuolella. Linnavuoren koillispuolella kohoaa Rikalan kylämäki.
Rikalan linnavuori on peltojen keskellä oleva jyrkkärinteinen kallioinen mäki, joka erottuu selvänä maamerkkinä Halikonjokilaakson kulttuurimaisemassa. Linnavuoren laella on 180 m pitkä kivivalli, ilmeisesti paaluvarustuksen perustus. Paikalla ei ole tehty arkeologisia kaivauksia, mutta vallin tuntumasta on löytynyt rautakaudentyyppistä keramiikkaa.

Kisko Haapaniemi, muinaisjäännösryhmä, keskiaika/historiallinen
Haapaniemen kartano/linna on pituudeltaan 18 m ja leveydeltään 13 m. Kellarin lounaissivustalla on ulkonevan porrastornin pohjakerros. Torni on 5,3 x 4,3 m kokoinen. Linnasta on jäljellä sekä kellarikerros että ensimmäisen asuinkerroksen pohja, jonka huonejako on edelleenkin erotettavissa. Säilyneet osat on rakennettu pääosin kivestä, tiiltä on käytetty vähän. Kellarikerroksessa on viisi erikokoista huonetta ja niissä kaikissa on tynnyriholvaus. Kellarikerrokseen pääsee kulkemaan sekä etelänurkan huoneen päädystä että raunioiden pohjoisnurkassa olevista portaista asuinkerroksen kautta.

Kisko Malmberget, raaka-aineen hankintapaikka, uusi aika
Leilän kylässä, Määrjärven koillisrannalla, n. 3,3 km Antskogin sillalta pohjoiseen. Alueen itäpuolella. Malmberget mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä vuonna 1630. Paikalta louhittiin rautamalmia vuoteen 1866 saakka, jolloin tuontimalmin tulli poistettiin ja louhinta kävi kannattamattomaksi. Parhaimmillaan Malmbergetistä saatiin 700-800 tonnia malmia vuosittain. Nykyään alueella voidaan nähdä jätekivikasoja, vanhoja kaivoskuiluja ja jäännöksiä muista rakenteista.

Muurla Koivumäki, hautapaikka, pronssikausi
Koivumäki sijaitsee Pyölin kylässä, Muurlan kirkosta n. 0,5 km koilliseen, Ylisjärvestä lähtevän Muurlanjoen koillispuolella. Kuturamäki on Koivumäen kaakkoispuolella oleva n. 0,5 km pitkä pohjoisluode-eteläkaakkosuuntainen kallioharjanne. Koivumäestä sen erottaa notkelma, jonka kautta kulkee ajotie.
Koivumäki ja Kuturamäki muodostavat yhdessä Muurlanjoen varressa sijaitsevan pronssikautisen asuinpaikan kanssa arvokkaan kokonaisuuden. Alueella on rekisteröity 7 pronssikauden hautaröykkiötä. Hoitotoimenpiteitä on tehty Koivumäellä, jossa on raivattu esiin mäen laella sijaitseva hautaröykkiö. Kohteelle johtaa merkitty polku.

Muurla Linnamäki, Linnavuori, esi- tai varhaishistoriallinen aika
Muurlan Linnamäki on laaja jyrkkärinteinen vuori, joka todennäköisesti on toiminut puolustuspaikkana esi- tai varhaishistoriallisena aikana. Jälkiä varustuksista on näkyvissä parissa paikassa vuoren itärinteellä.
Kohde sijaitsee Kistolan kylässä, Salosta Kiskoon johtavan tien koillispuolella, Uskelan kirkolta n. 7,5 km kaakkoon ja Muurlan kirkosta n. 2,8 km lounaaseen. Kohteen eteläpuolella virtaa Muurlanjoki eli Karhujoki.

Muurla Poramäki/Toramäki, hautapaikka, pronssikausi
Poramäen laella sijaitsee kahdeksan kiviröykkiöhautaa käsittävä pronssikautinen kalmistoalue. Alueen eteläosasta avautuu näköala Muurlanjoki- ja Karhujokilaaksoon.

Perniö Alhainen, hautapaikka, pronssikausi
Alhaisten röykkiöt sijaitsevat Suomenkylässä, Asteljoen pronssikautisella hautaröykkiöalueella noin 6 km Perniön kirkolta koilliseen, Alhaisten päärakennuksesta n. 200 m koilliseen.
pienellä mäellä, Leuarinmäen röykkiöalueen länsipuolella. Röykkiöitä on kaksi, toinen suurempi ja toinen pienempi. Kaksi röykkiötä lähiympäristöineen (n. 10-15 m etäisyys röykkiöistä) muodostavat hoitoalueen.

Perniö Karpinmäki, hautapaikka pronssikausi
Kohde sijaitsee Lupajan kylässä, Perniön kirkolta n. 2,8 km etelään, Perniöstä Tammisaareen vievän tien länsipuolella, Perniönjoen itäpuolella. Karpinmäki on n. 900 metriä pitkä luode-kaakko -suuntainen kalliomäki. Kohteesta on hyvät näkymät Perniönjoelle, länteen ja lounaaseen. Tiikkinummen muinaisjäännösalue on Karpinmäestä n. 500 m etelään päin.
Karpinmäellä on kolme hautaröykkiötä, jotka on tutkittu vuonna 1876. Suurimmasta röykkiöstä paljastui kaksi kivikehää ja arkkurakenne. Karpinmäelle johtaa viitoitettu polku ja siellä on Perniön kunnan pystyttämät opastaulut.

Perniö Kukkurinkankare, kivirakenteet
Kyynämäen kylän koillispuolella mäellä 3 kivilatomusta. Yksi mäellä sijainneen torpan päärakennuksesta luoteeseen ja sen halkaisija on 6,7 m. Toinen keskellä peltoja ja pahoin tuhoutunut. Kolmas lähellä torppaa, edellisestä kaakkoon ja sen halkaisija on 5,6 m.

Perniö Latokartano, muinaisjäännösryhmä, historiallinen
Kohde sijaitsee Latokartanosta n. 1,8 km etelään, Latokartanonkosken ja Kiskonjoen molemmin puolin.
Latokartanon kosken alueella on useita historiallisen ajan rakenteita ja perustuksia. Hoitokohteina ovat vanhat myllyn, myllärintuvan ja kankivasarapajan perustukset.
Latokartanon suuri harmaakivestä ja slagtiilistä rakennettu mylly on vuodelta 1805. Sen toiminta loppui 1962. Myllyä vastapäätä joen toisella puolella on ollut vesisaha. Myllyn ja sahan alapuolella joen keskellä olevalla saarella oli vuosina 1848-74 viinanpolttimo.

Perniö Leikkonen, hautapaikka, rautakausi
Kohde sijaitsee Leikkosen tilan päärakennuksesta 340 metriä pohjoiskoilliseen. Se on pitkä ja kapea viljelemätön niemi pohjoiseen päin viettävien peltojen keskellä. Koilliskärjessä on peltoja hieman korkeampi kivinen alue, jossa sijaitsee kalmisto. Alueella on polttokenttäkiveystä.

Perniö Lemu, Lehmihaka Kalmisto ja asuinpaikka, pronssikausi
Lemu Lehmihaassa on 15 pronssi- ja varhaisrautakautista hautaröykkiötä, joista 12 on tutkittu. Niistä on löydetty pieni pronssiveitsi ja saviastian paloja. Röykkiöiden alla ja niiden lähellä on tutkittu pronssikauden asuinpaikkaa.

Perniö Leuarinmäki, hautapaikka, pronssikausi
Leuarinmäki sijaitsee Suomenkylässä, Perniön kirkolta n. 6,5 km koilliseen, Perniön kirkolta Ylikulmalle vievän tien eteläpuolella. Korkealla etelä-pohjoissuuntaisella mäellä peltojen keskellä on viidessä kohteessa röykkiöitä.
Suomenkylän Leuarinmäellä sijaitsevat Varsinais-Suomen komeimmat pronssikauden hautaröykkiöt. Kahden suuren röykkiön lisäksi mäellä on useita pienempiä röykkiöitä. Leuarinmäki kuuluu Perniön Asteljokilaakson merkittävään pronssikauden asutusalueeseen.

Perniö Lupaja, Latomus C Hautalatomus, rautakausi
Tiikin talon tienhaarassa on nelisivuinen latomus, joka vuoden 1899 tutkimusten perusteella on ajoitettu nuoremman roomalaisen rautakauden lopulle (n. 400 jKr.) siitä löytyneen pronssisen kiertojalkasoljen perusteella. Latomuksesta löytyneet linnunmuotoisin nupein koristellut pronssineulat viittaavat kuitenkin siihen, että hautaa on käytetty vielä kansainvaellusajallakin (400-550 jKr.). Alueelle johtaa merkitty polku ja paikalla on Perniön kunnan pystyttämä opastaulu.

Perniö Ritanummi, hautapaikka, pronssikausi
Kohde sijaitsee Suomenkylässä, Perniön kirkolta n. 6 km koilliseen, Leuarinmäestä n. 300 m lounaaseen. Lampolan päärakennus sijaitsee n. 250 metriä kaakkoon Ritanummesta. Ritanummi on pieni, korkea kalliomäki.
Ritanummen hautaröykkiöt kuuluvat Asteljokilaakson laajaan pronssikautiseen hautaröykkiöalueeseen. Kohteessa on yhteensä neljä hautaröykkiötä, joista kaksi on hoitokohteena. Näistä suurimman koko on 12x12x1,5 metriä.

Perniö Tiikkinummi, kalmistoalue ja uhrikallio, rautakausi
Tiikkinummella on nuoremmalle roomalaiselle rautakaudelle (n. 200-400 jKr.) ajoittuva kalmisto, josta selvimmin erottuu kolme kehämäistä hautalatomusta. Siellä on myös merovingiajan loppuun (n. 800 jKr.) ajoittuva polttokenttäkalmisto ja uhrikallio. Polttokenttäkalmistosta on löydetty hienoja aseita, mm. kolme frankkilaista miekkaa.

Perniö Vaarnummi Hautapaikka, pronssikausi
Alueella sijaitsee useita kookkaita pronssikautisia hautaröykkiöitä. Yksi näistä tutkittiin vuonna 1912. Keskellä oli neljästä isosta kivestä tehty arkku, jonka pituus oli lähes 2 metriä ja leveys noin 1,5 metriä. Lisäksi röykkiössä oli hiekkakivilaatoista rakennettu pienempi arkku sekä hautaus ison maakiven vieressä. Kaikista näistä löytyi poltettuja luita. Hautaröykkiön reunaan oli myöhemmin tehty viisi hautausta, joissa oli hiekkakivilaatoista tehtyjä rakenteita.

Perniö Ylönkylä, hautapaikka pronssikausi
Röykkiö sijaitsee peltojen ympäröimällä kukkulalla, n. 100 m Perniöstä Kemiöön ja Särkisaloon vievän tien eteläpuolella. Mahdollisesti pronssikautinen hautaröykkiö on kukkulan korkeimmalla kohdalla, heinää ja vadelmapensaikkoa kasvavalla saarekkeella. Kasvillisuuden takia koko ja muoto eivät ole selvät, mutta tarkastuksessa röykkiö on tunnustelemalla arvioitu pyöreäksi ja halkaisijaltaan n. 10-metriseksi. Kukkula on länsi-, pohjois- ja koillisrinteiltään jyrkähkö.

Pertteli Haavikeoja, hautapaikka, rautakausi
Kohde on maanalainen kalmisto, jolla ei ole suoritettu tarkempia tutkimuksia. Sen tarkempaa rakennetta, laajutta tai säilymisastetta ei näin ollen tunneta. Alueelta on kuitenkin saatu talteen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa esinelöytöjä, joiden perusteella se tiedetään rautakautiseksi.

Salo Hakastaron linnavuori, Keskiaikainen
Linnamäki sijaitsee Uskelan kirkolta n. 1,3 km kaakkoon, Salosta Tammisaareen vievän tien varrella, sen itäpuolella. Kohde on peltoalueen keskellä oleva pienehkö kalliomäki.
Linnavuori eroaa pienikokoisena seudun muista linnavuorista. Mäen laki kohoaa ainoastaan 40 metrin korkeuteen ja on 20 metriä ympäröivää maastoa ylempänä. Pohjoisen suunnalla vuoren rinteet ovat jyrkät, mutta eteläsivu on loiva. Tällä puolella on jälkiä vallimaisesta varustuksesta ja arvoituksellisia kuopanteita, joiden liittyminen linnoituksen rakenteisiin on epäselvää. Vuosisadan vaihteen tienoilla tehdyissä kaivauksissa todettiin, että vallin kivien välejä on paikoitellen täytetty kalkkikivilaastilla, mikä on osoitus linnoituksen käytöstä historiallisena aikana. Ihmisen toiminnasta kertovat myös linnavuoren rinteellä kasvavat nurmilaukka (Allium oleraceum) ja sikoangervo (Filipendula vulgaris). Hakastarosta vajaa puoli kilometriä luoteeseen on kulkenut keskiaikainen Kuninkaantie.

Salo Ilmusmäki, hautapaikka, pronssikausi
Ilmusmäen laella sijaitseva hautaröykkiö on seudun kookkaimpia. Siihen liittyy matala kivetty uloke, joka todennäköisesti on osa röykkiön alkuperäistä rakennetta. Ilmusmäeltä avautuu paikoitellen laaja näköala ympäröivään maastoon.

Salo Ketohaka, kalmisto, rautakausi
Kohde sijaitsee Isokylän alueella, Salon keskustasta n. 2 km koilliseen, Salosta Somerolle johtavan tien luoteispuolella, Salonjoen länsipuolella.
Ketohaasta tunnetaan 12 rautakauden hautaröykkiötä. Tutkituista röykkiöistä kuuluisimmat ovat nuoremmalta roomalaiselta rautakaudelta (200-400 jKr.); niistä on löytynyt mm. virolaisia solkia. Osa haudoista on kansainvaellus- ja merovinkiaikaisia (n. 400-800 jKr.). Hoidetun alueen pohjoisosassa on tutkimuksissa havaittu jälkiä rautakautisesta talosta
Ketohaka N on pienehkö kalliomäki Ketohaan suurimman kalmistoalueen pohjoispuolella, jossa on rekisteröity rautakauden hautalatomuksia.
Ketohaka NE on rautakautinen kalmisto, jonka Hjalmar Appelgren tutki vuonna 1885. Nykyään paikalla näkyy vähäistä kiveystä pienen kallionnyppylän kohdalla.
Lisätietoa Isokylän muinaisjäännöksistä.

Salo Ketomäki, hautapaikka, rautakausi
Kohde sijaitsee Isokylän alueella, Salon keskustasta n. 2,5 km koilliseen, Uskelanjoesta n. 800 m luoteeseen, Salosta Somerolle vievän tien länsipuolella.
Ketomäen laella on tutkimaton kalmistokiveys, joka ajoittunee rautakauteen. Kohde on otettu hoitokohteeksi vuonna 1995. Alunperin Ketomäen alueella on ollut ainakin kuusi röykkiötä, joista ainoastaan yksi on osittain tutkittu vuonna 1916. Halkaisijaltaan noin 13 metrisestä röykkiöstä löytyi mm. keihäänkärki, sakset, kuutilokivi ja lapiojalkasolki, joka ajoitti haudan kansainvaellusaikaan. Lisäksi löydettiin pronssikautiseen ja esiroomalaiseen asutukseen viittaavaa keramiikkaa ja piinuolenkärki. Läheisestä röykkiöstä on saatu irtolöytönä varhaiselle viikinkiajalle ajoittuva keihäänkärki.
Lisätietoa Isokylän muinaisjäännöksistä.

Salo Kovaskallio, hautapaikka, pronssikausi
Pukkilan kartanon mailla oleva Kovaskallion röykkiöalue sijaitsee kuivatun Alasjärven ja nykyisen Karhujoen pohjoispuolella. Röykkiöt ovat metsäsaarekkeessa, kalliopaljastuman laella. Kohde tulee hyvin esille avoimessa viljelymaisemassa. Kallion laella on tänä päivänä erotettavissa kahden röykkiön jäännökset.
Lähiympäristössä sijaitsee lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja: Pukkila Sinivuori, Falkki, Mäntymaa, Alhonpelto ja Pirtinpelto.

Salo Paltta, asuinpaikka, rautakausi ja historiallinen aika
Paltta on osa Salon laajaa rautakautista muinaisjäännösaluetta, joka sijaitsee Salojoen länsipuoleisilla rinteillä. Paltassa on ollut kolme rautakautista röykkiötä, mutta nämä ovat myöhemmin, yhtä pahoin vaurioitunutta lukuunottamatta, tuhoutuneet. Paikalla on sittemmin sijainnut Paltan talo, jonka puutarha, kivikellari, kiviaita ja puron vieressä olleen jalkamyllyn pato ovat säilyneet. Alueella kasvaa myös ihmisen vanhana seuralaiskasvina pidettyä tummaatulikukkaa (Verbascum nigrum). Lisätietoa Isokylän muinaisjäännöksistä.

Salo Peppursuo, hautapaikka, pronssikausi
Halikonlahden itäpuolella sijaitsevan Peppursuon muinaisjäännösalue käsittää kaksi pronssikauden tyyppistä hautaröykkiötä. Ne sijaitsevat metsämaastossa moreeniselänteen itäpuolella olevalla kalliorinteellä. Röykkiöistä etelään on vanha hiekkakuoppa, jossa nykyisin on motorcrossrata.
Röykkiöt ovat muodoltaan pyöreitä. Ne on rakennettu ihmisen pään kokoisista ja sitä suuremmista pyöristyneistä rantakivistä sekä litteistä lohkareista.

Salo Veitakkalan linnavuori, esihistoriallinen
Veitakkalan linnavuori kohoaa näyttävästi Uskelanjokilaakson viljelymaisemassa. Linnavuori sijaitsee Uskelan kirkosta noin 6 km pohjoiskoilliseen päin.

Salo Viitamäki, hautapaikka, pronssikausi
Kohde sijaitsee Halikonlahden itärannalla, Uskelan kirkolta noin 3,3 km lounaaseen, Salosta Teijolle johtavan tien länsipuolella. Kallioalueen länsiosasta avautuu näköala Halikonlahdelle.
Viitamäellä on kaksi kookasta pronssikautista hautaröykkiötä sekä muutamia pieniä hautaröykkiötä. Viitankruunuksi kutsuttu röykkiö on niistä suurin ja sen koko on 25 x 23 x 3 m. Röykkiöistä läntisin on halkaisijaltaan noin 11 m ja korkeudeltaan noin 1,5 m. Röykkiöt sijaitsevat korkean kallion laella. Röykkiöille johtaa viitoitettu polku ja kohteessa on museoviraston informaatiotaulu. Lisätietoa

Suomusjärvi Ylikylän alue, asuinpaikka, kivikausi
Laperlan kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat Aneriojärven pohjois-luoteispuolella avautuvilla savikkoisilla peltoalueilla 40-65 m korkeuskäyriä seuraavana vyöhykkeenä.
Kansallismuseon kokoelmissa on yli 100 Suomusjärveltä peräisin olevaa kivikautista irtolöytöä, joista suuri osa on löydetty Laperlan kylästä.
Hoitoalueeksi on rajauttu Helsingintien ja Rasilantien kulmassa oleva pieni joutomaa-alue, jolle Laperlan alueen kivikautisesta asutuksesta kertova opastaulu on pystytetty. Lisätietoa Aneriojärven luonto- ja kulttuuripolusta.

Särkisalo Puosinkallio, hautapaikka, pronssikausi
Maisemallisesti edustava jyrkkärinteinen kallio, jonka laella on kolme pronssikautista hautaröykkiötä. Paikalta on hyvä näköala ympäröivään maastoon.